Voiko pakkaus olla tuote?

ällä hetkellä on trendikästä puhua holistisesta pakkaussuunnittelusta. Wikipedian mukaan holistinen tarkoittaa ”kokonaista ja kaiken kattavaa. Se tarkoittaa sitä, että systeemi (oli se sitten esimerkiksi biologinen, sosiaalinen, mentaalinen tai ekonominen) ei ole selitettävissä vain sen osasten kautta. Sen sijaan kokonaisuus määrittää sen, miten sen osat käyttäytyvät.” Mitä sitten on holistinen pakkaussuunnittelu? Pakkauksen elinkaaren toimijoita ovat, pakkauksia, pakkausjärjestelmiä ja – laitteistoja sekä -toimintoja suunnittelevat tahot, pakkauksia ja niiden raaka-aineita valmistavat tuottajat, tuotteita pakkaavat osapuolet, pakkauksia jakavat toimijat (logistiikka ja kauppa), kuluttajat sekä pakkausten loppusijoituksesta vastaavat tahot (kierrätys, kaatopaikat, uudelleen käyttö). Nämä elinkaaren osapuolet tuottavat kokonaisuuden osat, joita ovat mm. suunnittelu, laitteet, raaka-aine, valmistus, tuote, prosessointi, kuljetus, varastointi, myynti, viestintä osapuolten välillä ja pakkauksen hävittäminen kokonaan tai muuksi tuotteeksi. Lisäksi kokonaisvaltaisen eli holistisen muotoilun nimessä pakkaussuunnittelu kätkee alleen monenlaisia osasia. Suunnittelijan pitäisi huomioida esteettiset ja toiminnalliset seikat sekä tukea tuotteen ja brändin tarinaa ja välittää informaatiota. Lisäksi moniaistillisuus täytyisi ottaa paremmin huomioon nykyisissä vaatimuksissa tuottaa kaikille sopivaa designia.

Tuotteen suunnittelua ja elinkaarta koskevat vähintään samat vaateet. Viime vuonna Pohjoismaisessa pakkauskilpailussa, jossa kilpailun järjestäjä haluaa markkinoida tiettyä pakkausmateriaalia, jätettiin palkitsematta kaikki osallistujat. yksi juryn monista kriteereistä tälle valinnalle oli, että osa kilpailuehdotuksista oli tuotteita – ei pakkauksia. Aloin siis miettiä, voiko pakkaus olla tuote vai ovatko nämä kaksi toisensa pois sulkevaa asiaa. Äsken totesin, että samat kokonaisvaltaisen suunnittelunkriteerit soveltuvat sekä pakkaukselle että tuotteelle. Tosin pakkaus on enemmänkin palvelu ja käyttöliittymä tuotteelle, kun se perinteisesti auttaa viestimään tuotteesta, kuljettaa, säilyttää sekä mahdollisesti auttaa käyttämään tuotetta. Tuote taas on pakkauksen asiakas. Se ja siihen liittyvät prosessit sanelevat millaisen palvelun pakkaus tarjoaa. Tästä näkökulmasta pakkaus ei voi olla tuote.

Kestävän kehityksen vaatimus pakottaa pakkaus- ja tuotekäsitysten muuttumiseen. Pakkaus on aiemmin ollut se roska, joka vain hävitetään kaatopaikalle ja tuote se kunniaobjekti, joka säilyy. Nyt tuotteiden mahdollinen hävittäminen pitää elinkaariajattelussa ottaa selkeämmin huomioon ja toisaalta pakkauksille pitää miettiä toissijaisia käyttöjä tai uusia elinkaaria. Tulevaisuuden pakkaus voikin olla palvelu yhdelle tuoteasiakkaalle ja asiakas toiselle palvelulle. Näin erilaiset materiaalit ja tuotteen ja pakkauksen elinkaaren osat saadaan kiertämään ja luomaan uutta hävittämisen sijaan.

Opiskeluaikana monet suunnittelutehtävistämme olivat tyyppiä ”suunnittele säilytin…”. Tätähän pakkaus monessa mielessä on, mutta monet säilyttimet ovat myös tuotteita itsessään. Olen kuullut sanottavan, että paras pakkaus on, kun ei ole pakkausta. Tällöin tuotteen täytyy palvella itse itseään aiemmin mainituilla tavoilla. Tätä ajatusmallia kannattavat henkilöt ihastuvat esimerkiksi ”punnitse ja säästä” tyylisiin tuotteiden jakelumalleihin, joissa tuote haetaan entisajan malliin kaupan laarista ja kuljetetaan pussilla kotiin. Huomioitavaa on kuitenkin, että nämä tuotteet on tuotu jollain kuljetusmenetelmällä (=pakkaus) kauppaan ja ostaja kuljettaa ne pussilla (=pakkaus) kotiin ja säilyttää niitä siellä esimerkiksi purkissa (=pakkaus/tuote). Tällöin kuluttajalla on kuitenkin hyvä omatunto, koska hän kokee käyttävänsä pakkauksettomia tuotteita. Tosiasia vain on, että tämä palvelu on näkymätöntä ehkä jopa tuotemaisempaa kuin ”tyypillinen pakkauspalvelu”. Todettakoon vielä, että monet tuotteet esimerkiksi nestemäiset eivät olisi olemassa ilman pakkausta, joka muuttuu tuotemaiseksi toimiessaan säilytysesineenä kodeissamme.

Sanotaan, että sisältö on tärkeintä. Filosofisesti ajatellen meihin kuitenkin vaikuttavat yhtä paljon kuoret. Toisaalta halvat kuoret kalliilla sisällöllä tai kalliit kuoret halvalla sisällöllä vain hämmentävät vastaanottajaa. Näin on myös konkreettisesti pakkauksen ja tuotteen välisessä suhteessa – kokonaisuuden pitää tukea toistaan, sillä kokonaisuus määrittää sen osaset, eivät osat kokonaisuutta. Ja kokonaisuudessa osaset saattavat tulla aika ajoin niin lähelle toisiaan, että niiden raja ei enää ole selkeä.

Invitation to my blog - in english

Dear all,

I have finally started the thing I have been thinking to do for a long - writing about the packaging design life. I will write my semi-philosophical thoughts, facts and ideas about design life and the life of the designer, especially packaging design related. Roots of my ideas are based on the things I have seen while working within packaging industry and trying to learn to mix technical and business related facts with my artistic designer ambitions. Basic question remains: How to be able to improve world from the softer idealistic point of view and still be capable to handle all the hard facts of business life and money making? – How to handle various aspects of design tasks and fulfill all the needs of the industrial chain?

Unfortunately first texts are in Finnish, but if needed/ wished, I will continue to write and translate my texts in English too. All you, who are capable and interested, be welcome to visit my blog –

The name meaning The Packaging – from Core to Surface

Kind regards
Noora

Mielipidekirjoitus pakkausmuotoilun tarpeellisuudesta 14.2.2009

Pakkauksia ja niiden suunnittelijoita kritisoidaan perinteisesti siitä, että pakkaukset ovat roskaa tai materiaalia on liikaa/väärää tai että suunnittelija on vain koristellut, eikä ottanut muita seikkoja huomioon. Totuus on kuitenkin aina tarua ihmeellisempää.

Pakkaukset ja niiden sisällöt

itähän sanotaan, että sisältö ratkaisee. No suunnittelen työkseni juuri niitä kuoria. Hyvä pakkaus myy sisällön kuin sisällön olen kuullut. Viimeaikoina olen tuntenut kyynisyyden nostavan päätään. Kuinka paljon turhaa ja huonoa tässä maailmassa suunnitellaan? Suunnittelen sellaista välillä itsekin - eli tämä ei ole mikään moraalisaarna yhtään mistään. Pakkauksissa on monta huomioon otettavaa seikkaa. Kaikkea sellaista lystiä kuin logistiikkaa, materiaalivalintoja, muotoa, toiminnallisuutta, valmistettavuutta, ymmärrettävyyttä ja loppukäyttöä pitää miettiä. Sitten on vielä grafiikka, jonka pitäisi näyttää hyvältä– oletteko huomanneet, että Suomi on täynnä rumia pakkauksia? Itse ajattelen, että jos minulla pitää olla se kahvipaketti tai muu vastaava paketti hyllyssä, niin miksei se voisi olla vaikka kuin koriste-esine, mutta ei. Ja sokerina pohjalla tämän kaiken pitäisi olla lähestulkoon ilmaista. Olen kyllä aina tykännyt haasteista ja niitä tässä työssä riittää.

Niihin sisältöihin vielä, että jos kuori on liian ruma, tylsä tai toimimaton, niin mitä se kertoo sisällöstä? Joskus on tuntunut, että suomalaisessa kulttuurissa pitää peittää sisältöä viimeiseen asti. Okei, onhan sitä kaikilla angsteja teini-iästä, kun piti sopia muottiin. Mietin joskus kuinka kuristava joku pikku kaupungin muotti saattoi olla. Ja toisaalta, nykyään minä suunnittelen tuotteita muottiin. On siinäkin ironiaa. Omista muoteistani haluisin tehdä vähän juostavammat. Massaräätälöinti on se termi mikä uppoaa tähän kategoriaan. Tehdään edukkaita massatuotteita, jotka sitten kuitenkin on räätälöity jokaisen asiakkaan tarpeiden mukaan. Mielenkiintoista on päästä haastamaan ja suunnittelemaan koko prosessia eikä vain yhtä yksinäistä tuotetta. Pakkausteollisuudessa työskennellessäni olen huomannut, että monesti pitäisi päästä vaikuttamaan kokonaisuuteen tai koko prosessiin kuin vain yhteen palaseen - Ainakin jos haluaa saada jotain todella aikaiseksi.

Kokonaisuus on minusta tärkein asia, joka suunnittelijan tai kenen tahansa tallaajan pitää ottaa huomioon. Jouduin/pääsin tässä taannoin luennoimaan ekologisesta pakkaussuunittelusta. Totta kai menin, koska aihe kiinnosti minua ja ajattelin, että nyt jos koska on aika kehittää itseään suunnittelijana ja ottaa selvää siitä, mitä se ekologinen suunnittelu oikein on. Myönnetään, että en minä oikeastaan tiennyt. Ja miten sellainen, joka ei tiedä, voi opettaa muita? Tai tietääkö meistä kukaan tarkkaan? Ekologia ja kestävä kehitys ja vastuullisuus ovat aika laajoja ja hankalia käsitteitä. Pitää osata olla todella ymmärtäväinen. Muistan, että muotoiluintituutissa opiskellessani joku opetti, että luovuutta me ei teille voida opettaa, mutta opetellaan täällä katselemaan maailmaa ja olemaan tarkkana, jotta voitaisiin nähdä se laajemmasta perspektiivista. Ja siilloin saa työkaluja oman luovuutensa käyttöön. Se taisi olla Kari Lohko. Seuraavaan hengen vetoon se käski pukeutua mustaan. Silti olen aina tykännyt enemmän niistä väreistä – kaikista väreistä. Laajemmasta perspektiistä kun maailmaa katselee niin tulee enemmän haasteita vastaan. Enää ei hyväksy sitä, että saa yhden asian onnistumaan, vaan haluaa parantaa ne kaikki näkökulmat. Ehkä minä siksi olen pakkausmuotoilija ja edelleen täällä epäseksikkäässä teollisuudessa miettimässä milloin välyksiä, milloin paksuuksia, milloin puolen millin viilausta ja välillä koko prosessia koneineen, ratoineen ja kuljetusketjuineen sekä onnistumisineen. Se kokonaisuus on vaan todella kiinnostavaa.

Siellä seminaarissa sitten puhuin siitä kokonaisuudesta, että ei vaan se materiaalin paksuus, että ohut tekee ekologisen tai vastuullisen tuotteen tai että materiaali on halvin tai, että tietty muoto on tehokkain tuotannossa. Entä jos se halvin, tehokkain paksuus ei toimi, ei aukea tai repeää kuluttajan syliin, entä jos sormessa on reikä ,kun on ensin kiskonut täysin voimin ja sitten humps. Se on yksi miljoonista asioista, miksi parisuhde on kätevä, kun mies jaksaa avata kaikki jumittavat purkit, pullot ja purnukat. Eikä sen niin pitäisi olla. No sain sellaista palautetta, kun esittelin käytettävyysesimerkkejä eli sitä, miten sisältöä halutaan käyttää ja miten pakkaus tukee sisällön käyttötarkoitusta. Siihen vastattiin, että toi pakkaus on tehty paksummasta materiaalista ja oikeastaan ihan väärästä sellaisesta. Otetaan tässä huomioon, että kommentin antaja edusti tietyn materiaalin valmistus-/myyntiteollisuutta. Mitäpä siihen vastaamaan, että kun sen tuotteen pitäisi pysyä pystyssä, eikä se sillä toisella ohuemmalla materiaalilla pysy pystyssä. Siitähän tässä oli kysymys, että otetaan kokonaisuus huomioon.

Minulle on sanottu, että pitäisi pukeutua virallisemmin jos haluaisi luoda uraa. Minulle on sanottu aina jo ennen työelämää, että tunteita ei saa näyttää ainakaan liikaa. Sitten on se sanonta, että sun vaatteet on sun aatteet – ja itse lisäisin, että sun tunteet on sun teot. Olen tullut siihen tulokseen, että ne piirteet jotka tekevät ihmisestä lahjakkaan tekevät siitä myös ärsyttävän. Monesti juuri ne tunteet, jotka voimakkaimmin pomppaavat pintaan, ponnistavat juuri sieltä samasta alkulähteestä. Okei - kohtuus kaikessa - Eli hillintää pitää olla. Lisäksi on soveliasta pitää tietty pakkaus tietyissä tilanteissa, mutta mitä vaarallista siinä on, että näytetään ja pidetään olennaisena kokonaisuutta. Haluaisin nähdä tulevaisuuden, jossa sisällöt saavat olla sellaisia kuin ne ovat ja kuoret tukevat sisältöjä. Onhan se toki haastavampaa meille kaikille, mutta se jos mikä on minusta kestävää kehitystä. Näin tulisi parempia pakkauksia ja vähemmän angstia niin nuorille kuin vanhoille.