itähän sanotaan, että sisältö ratkaisee. No suunnittelen työkseni juuri niitä kuoria. Hyvä pakkaus myy sisällön kuin sisällön olen kuullut. Viimeaikoina olen tuntenut kyynisyyden nostavan päätään. Kuinka paljon turhaa ja huonoa tässä maailmassa suunnitellaan? Suunnittelen sellaista välillä itsekin - eli tämä ei ole mikään moraalisaarna yhtään mistään. Pakkauksissa on monta huomioon otettavaa seikkaa. Kaikkea sellaista lystiä kuin logistiikkaa, materiaalivalintoja, muotoa, toiminnallisuutta, valmistettavuutta, ymmärrettävyyttä ja loppukäyttöä pitää miettiä. Sitten on vielä grafiikka, jonka pitäisi näyttää hyvältä– oletteko huomanneet, että Suomi on täynnä rumia pakkauksia? Itse ajattelen, että jos minulla pitää olla se kahvipaketti tai muu vastaava paketti hyllyssä, niin miksei se voisi olla vaikka kuin koriste-esine, mutta ei. Ja sokerina pohjalla tämän kaiken pitäisi olla lähestulkoon ilmaista. Olen kyllä aina tykännyt haasteista ja niitä tässä työssä riittää.Niihin sisältöihin vielä, että jos kuori on liian ruma, tylsä tai toimimaton, niin mitä se kertoo sisällöstä? Joskus on tuntunut, että suomalaisessa kulttuurissa pitää peittää sisältöä viimeiseen asti. Okei, onhan sitä kaikilla angsteja teini-iästä, kun piti sopia muottiin. Mietin joskus kuinka kuristava joku pikku kaupungin muotti saattoi olla. Ja toisaalta, nykyään minä suunnittelen tuotteita muottiin. On siinäkin ironiaa. Omista muoteistani haluisin tehdä vähän juostavammat. Massaräätälöinti on se termi mikä uppoaa tähän kategoriaan. Tehdään edukkaita massatuotteita, jotka sitten kuitenkin on räätälöity jokaisen asiakkaan tarpeiden mukaan. Mielenkiintoista on päästä haastamaan ja suunnittelemaan koko prosessia eikä vain yhtä yksinäistä tuotetta. Pakkausteollisuudessa työskennellessäni olen huomannut, että monesti pitäisi päästä vaikuttamaan kokonaisuuteen tai koko prosessiin kuin vain yhteen palaseen - Ainakin jos haluaa saada jotain todella aikaiseksi.
Kokonaisuus on minusta tärkein asia, joka suunnittelijan tai kenen tahansa tallaajan pitää ottaa huomioon. Jouduin/pääsin tässä taannoin luennoimaan ekologisesta pakkaussuunittelusta. Totta kai menin, koska aihe kiinnosti minua ja ajattelin, että nyt jos koska on aika kehittää itseään suunnittelijana ja ottaa selvää siitä, mitä se ekologinen suunnittelu oikein on. Myönnetään, että en minä oikeastaan tiennyt. Ja miten sellainen, joka ei tiedä, voi opettaa muita? Tai tietääkö meistä kukaan tarkkaan? Ekologia ja kestävä kehitys ja vastuullisuus ovat aika laajoja ja hankalia käsitteitä. Pitää osata olla todella ymmärtäväinen. Muistan, että muotoiluintituutissa opiskellessani joku opetti, että luovuutta me ei teille voida opettaa, mutta opetellaan täällä katselemaan maailmaa ja olemaan tarkkana, jotta voitaisiin nähdä se laajemmasta perspektiivista. Ja siilloin saa työkaluja oman luovuutensa käyttöön. Se taisi olla Kari Lohko. Seuraavaan hengen vetoon se käski pukeutua mustaan. Silti olen aina tykännyt enemmän niistä väreistä – kaikista väreistä. Laajemmasta perspektiistä kun maailmaa katselee niin tulee enemmän haasteita vastaan. Enää ei hyväksy sitä, että saa yhden asian onnistumaan, vaan haluaa parantaa ne kaikki näkökulmat. Ehkä minä siksi olen pakkausmuotoilija ja edelleen täällä epäseksikkäässä teollisuudessa miettimässä milloin välyksiä, milloin paksuuksia, milloin puolen millin viilausta ja välillä koko prosessia koneineen, ratoineen ja kuljetusketjuineen sekä onnistumisineen. Se kokonaisuus on vaan todella kiinnostavaa.
Siellä seminaarissa sitten puhuin siitä kokonaisuudesta, että ei vaan se materiaalin paksuus, että ohut tekee ekologisen tai vastuullisen tuotteen tai että materiaali on halvin tai, että tietty muoto on tehokkain tuotannossa. Entä jos se halvin, tehokkain paksuus ei toimi, ei aukea tai repeää kuluttajan syliin, entä jos sormessa on reikä ,kun on ensin kiskonut täysin voimin ja sitten humps. Se on yksi miljoonista asioista, miksi parisuhde on kätevä, kun mies jaksaa avata kaikki jumittavat purkit, pullot ja purnukat. Eikä sen niin pitäisi olla. No sain sellaista palautetta, kun esittelin käytettävyysesimerkkejä eli sitä, miten sisältöä halutaan käyttää ja miten pakkaus tukee sisällön käyttötarkoitusta. Siihen vastattiin, että toi pakkaus on tehty paksummasta materiaalista ja oikeastaan ihan väärästä sellaisesta. Otetaan tässä huomioon, että kommentin antaja edusti tietyn materiaalin valmistus-/myyntiteollisuutta. Mitäpä siihen vastaamaan, että kun sen tuotteen pitäisi pysyä pystyssä, eikä se sillä toisella ohuemmalla materiaalilla pysy pystyssä. Siitähän tässä oli kysymys, että otetaan kokonaisuus huomioon.
Minulle on sanottu, että pitäisi pukeutua virallisemmin jos haluaisi luoda uraa. Minulle on sanottu aina jo ennen työelämää, että tunteita ei saa näyttää ainakaan liikaa. Sitten on se sanonta, että sun vaatteet on sun aatteet – ja itse lisäisin, että sun tunteet on sun teot. Olen tullut siihen tulokseen, että ne piirteet jotka tekevät ihmisestä lahjakkaan tekevät siitä myös ärsyttävän. Monesti juuri ne tunteet, jotka voimakkaimmin pomppaavat pintaan, ponnistavat juuri sieltä samasta alkulähteestä. Okei - kohtuus kaikessa - Eli hillintää pitää olla. Lisäksi on soveliasta pitää tietty pakkaus tietyissä tilanteissa, mutta mitä vaarallista siinä on, että näytetään ja pidetään olennaisena kokonaisuutta. Haluaisin nähdä tulevaisuuden, jossa sisällöt saavat olla sellaisia kuin ne ovat ja kuoret tukevat sisältöjä. Onhan se toki haastavampaa meille kaikille, mutta se jos mikä on minusta kestävää kehitystä. Näin tulisi parempia pakkauksia ja vähemmän angstia niin nuorille kuin vanhoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti